Keli oli kaunis kuin morsian...

Kun minä synnyin, lähes 57 vuotta sitten, aamuvarhaisella kotimökkini kammarissa, sää oli kolea. Maa oli yön aikana saanut ohuen lumipeitteen. Possu oli sairastunut ja synnytykseen avuksi tullut kunnankätilö tullut eläinlääkärin kyydissä.
Isälläni oli kaksi huolta päällekkäin; syntymäisillään oleva lapsi ja sairastava possu. Jos koko kesän ruokittu ja hoidettu possu menetettäisiin, jäisi lihatiinu tyhjilleen.

Kaikki meni lopulta hyvin. Minä synnyin terveenä ja reippaana, possu sai avun vaivoihinsa ja kaiken päälle isä pirtureseptin itselleen eläinlääkäriltä. Minun syntymäni kunniaksi. Muutenhan isäni ei juurikaan pulloa kallistellut. Mitä nyt juhannukseksi joskus osti pullon kirkasta.

Tuon kyseisen päivän iltanakin, kuten muinakin iltoina ainakin niin kauan, kuin minä muistan, hän varmasti otti almanakan tuvan ikkunan pielestä, vilkaisi ulkolämpömittariin ja kirjasi sen päivän kohdalle lämpötilan ja päivän sään.
Sitä almanakkaa ei tietenkään enää ole olemassa, mutta niin usein häneltä sen päivän tapahtumista kuulin, että luulen tietäväni minkälainen sää syntymäpäivänäni oli. Lämpötila pyöri nollan tuntumassa, oli koleaa ja pilvistä, sateli jäistä, rännänsekaista lunta.
Iltapäivälehden eilen julkaisema juttu, jossa voi käydä tutustumassa minkälainen sää syntymäpäivänään on ollut, kertoo ihan muuta. Sen mukaan keli on ollut aurinkoinen ja lämpötila +8C. Sellainen kirkas ja melko lämminkin lokakuun puolivälin sää. Jossakin päin Suomea varmaankin, jonakin vuonna, mutta ei minun  syntymäpaikkakunnallani juuri sinä syksynä.  Uskoisinko isääni vai ilmatieteenlaitoksen tilastoja?
Päätin tarkistaa muutaman muunkin päivämäärän.

Herra Hoo on syntynyt toukokuussa. Anoppini mukaan äitienpäivänä, mutta kalenteri siltä vuodelta kertoo päivän olleen torstai. Joka tapauksessa hän on varmaankin viettänyt vauvansa kanssa äitienpäivän synnytyssairaalassa. Siihen aikaan sairaalassa viivyttiin useampi päivä, eikä tuupattu vastasynnyttänyttä äitiä heti kotiin, kuten nykyisin.
Anopin mukaan sää oli lämmin. Ilmatieteenlaitoksen mukaan +5.2C. Äitienpäivänä +6.8, joten ei sitäkään voi erityisen lämpimäksi sanoa.

Jos isäni ja anoppini muistikuvia vielä voisi vähän kysenalaistaakin, niin omien lasten syntymät minä sentään muistan itsekin. Ja erityisesti muistan millaisessa säässä he ovat maailmaan tulleet.

Esikoinen syntyi keskelle heinäkuun alun hellettä. Huoneessamme oli kuusi äitiä. Hikoilimme sairaalan pyjamat likomäriksi, vauvat tuskastuivat kuumuudessa.
Ilmatieteen laitoksen mukaan lämpömittari näytti +14.8C. Kunpa olisikin näyttänyt!

Kuopus syntyi huhtikuun lopussa. Lähdimme sairaalaan kolmen aikoihin aamuyöllä. Ilma oli hyvin lämmin. Keväinen yö tuoksui ihanalle. Minulla oli ylläni ohut, vuoriton pellavajakku. Yhtään ei palellut. Tytär syntyi seuraavana päivänä, iltapäiväkahvintunnin aikaan. Ulkona oli melkein kesä. Olimme Vapun yli sairaalassa. Kun lähdimme kotiin, koivut olivat suurilla hiirenkorvilla, lämpötila hipoi hellelukemia.

Ilmatieteenlaitos kertoo tyttären syntymäpäivän lämpötilaksi +9.5C ja tuon kotiinlähtöpäivän +12.5. Lisäksi tuona päivänä on ollut runsasta sadetta.

Että sellainen juttu. Mietin vaan, ketä tämä palvelee. Kävin lukemassa muutaman, jutun yhteydessä olleen kommentin. Useimmat alkoivat; ei pidä paikkaansa... Joku arveli iltapäivälehden keräävän lukijoidensa syntymäaikoja mainostarkoitukseen. Tuota pointtia en ihan ymmärtänyt. Itse olen ainakin kokeillut niin montaa päivämäärää, ettei kukaan voi tietää, mikä niistä on minun syntymäpäiväni :O.
Kuka ylipäänsä on jaksanut nähdä vaivaa tällaisen jutun väsäämiseen. Ei kai  se ihan itsestään ole syntynyt tämäkään? Se vaan ihmetyttää, että osumatarkkuus on näinkin huono. Neljästä ei yksikään osunut oikeaan. Kaksi ei lähellekään.

Loppujen lopuksi, liekö sillä suurtakaan väliä, millainen säätila syntymäni hetkellä on sattunut olemaan? Samanlaisia Luojan luomia kelejä yhtä kaikki; auringon paisteet, sateet ja tuulet. Vaikka eihän sitä tiedä, jos juuri siitä tietystä hetkestä tulee itselleen merkityksellisin säätila? Itse ainakin pidän erityisesti juuri siitä ,kun ensimmäisiä kertoja syksyllä rätkii märkää lunta. Silloin on mukava lähteä ulos, vetää hupunnyörit tiukalle ja puskea vastatuuleen.