Puoli pulloa konjakkia ja muutama pikkusikari

Hallitus kirjasi, että tupakkavero nousee 34%. Jos tähän mennessä askin päivässä polttaneella on mennyt savukkeisiin 2190€ vuodessa, korotuksen jälkeen rahaa kuluu 2920€. 
Melkoinen kasa rahaa. 
Koska en polta, säästän jatkossa siis 730€ vuodessa enemmän.

Tuolla summalla teen ainakin yhden ulkomaanmatkan. Viime vuonna kahden viikon Thaimaan matka äkkilähdöllä maksoi suurin piirtein tuon verran.

Eurooppaan tuolla rahalla tekee kaksikin reissua, jos vähänkin viitsii etsiä edullisempia lentoja ja mukavia pieniä majapaikkoja.

Tosiaan, sittenhän olen käyttänyt vasta tuon veronkorotuksen mukanaan tuoman summan. Käyttämättä on edelleen 2190€.
Kaksi matkaa vuodessa alkaa olla aika maksimi. Välillä sentään täytyy olla kotonakin. Shoppailustakaan en välitä. Koska herra H. käy ruokakaupassa, minulta kuluu päiviä, joskus jopa viikkoja, etten avaa lompakkoani ollenkaan. Tililleni tahtoo kertyä rahaa niin, että herra H. käy välillä siirtämässä sitä käyttötiliä paremmin tuottaviin kohteisiin. Jo siksikin, ettei tilini mene tukkoon liiasta rahatulvasta :) Pakkaajan palkka kun on melkoinen. Tahtoo se kyllä tukkeutua, vaikka tulot ovat pitkän sairausloman ansiosta vähän pudonneetkin.

Juuri nyt en keksi mitään järkevää käyttöä tuolle reilulle kahdelle tonnille, mutta minusta on mukava ajatella, että jos minulle sattuu tulemaan jonkinlainen mieliteko, niin minulla on siihen rahat olemassa.

Toisaalta, minulla ei kyllä oikeasti ole varaa polttaa! Lähes kolme tuhatta euroa pienestä palkastani savuna ilmaan! Silloin minunkin pitäisi sanoa, kuten joskus kuulee sauhuttelijoiden sanovan; "kaikilla ei ole varaa matkustella."
No, minulla on varaa matkustella, joillakin on varaa polttaa. Meidät erottaa se, että minä en valita, sauhuttelija valittaa. Ainaista rahapulaansa, vaikka pössytteleekin ison osan rahoistaan harmaana, pahanhajuisena savuna ilmojen teille ja siinä sivussa pilaa terveytensäkin. Omia valintoja nämä ovat.

On tässä asiassa vähän muutakin.
Minäkin voisin polttaa. Edelleenkin, sillä joskus olen polttanut. Ensimmäisen tupakkani 13-vuotiaana. Isän askista pihistetyn. Oksetti ja pyörrytti. Mutta kokeiluja jatkettiin siitä huolimatta. Aina kun tilaisuus tuli, isän tupakka-askilla käytiin. Jossakin vaiheessa isä alkoi itse tehdä sätkänsä. Minustakin kehittyi oikein taitava sätkän vääntäjä. Tarjouduin hommaan innokkaasti, koska siinä sivussa sai aina sätkän tai kaksi laitettua omaan taskuun.
Olihan se jännittävää kesäyönä avata varovasti yläkerran kammarin ikkuna ja puhallella savut taivaan tuuliin. Äidille joskus jäätiin kiinni. Se uhkasi kyllä kertoa isälle, mutta tiesimme, ettei se sitä kuitenkaan tekisi.
Isä poltti sisällä, kuten siihen aikaan kaikki tekivät. Pieni tupa oli harmaana savusta. Sitä savua hengitti nekin, jotka eivät itse polttaneet. Lapsetkin. Minäkin.

Poltin koko nuoruusajan. Aina siihen saakka, kunnes aloin odottaa esikoista. Vuosia olin polttamatta, raskaus- ja imetysajat. Jotenkin kuitenkin ajauduin uudestaan polttamaan. Kunnes tuli ilta, jolloin join ystäväni kanssa pullollisen (pienen) hyvää konjakkia ja poltin muutaman pikkusikarin.

Sen jälkeen en ole vetänyt henkostakaan enkä vedä!
Tuosta illasta ja sitä seuranneesta "kuoleman-aamusta" on pitkälti yli kaksikymmentä vuotta. Silti muistan edelleenkin sen kamalan olon mitä illasta seurasi. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, kasvot olivat kelmeänvihreät, pikkusikarin ja vanhan viinan lemu leijaili ympärilläni. Maailma pyörähti silmissä, kun yritin nousta sängystä. Olin varma, että kuolen.
Meni vuosia, etten voinut sietää edes tupakan hajua. Joskus näin unta, että poltin. Kun aamulla heräsin, tunsin tupakan ällöttävän maun suussani.

Nyt olen oppinut jotenkin sietämään hajua, vaikka se joskus edelleenkin ottaa lujille. Onneksi tupakanpolttoa on rajoitettu niin, ettei siitä enää tarvitse tupakoimattomien kärsiä samalla tavalla kuin ennen.
En pystyisi enää istumaan autossa, jossa poltetaan. En ylipäänsä ymmärrä ihmisiä, jotka pilaavat autonsa polttamalla niissä. Tai kotinsa.

Olen niin kiitollinen, ettei minun tarvitse enää polttaa.  En ylenkatso heitä, jotka polttavat. Päinvastoin. Olenhan itsekin polttanut. Tiedän myös, miten vaikeaa siitä eroon pyristely on, vaikka tahtoakin löytyisi. Itsekin tein lukemattomia lakkoja ja lopettamispäätöksiä, kunnes sattuman kautta löysin ratkaisun ongelmaani.
Aika monelle olen tarjonnut omaa niksiäni kokeiltavaksi. En tiedä ketään, kuka olisi kokeillut. Kyllä kannattaisi. Ainakin kokeilla.

Jos se toimi minulla, miksei se toimisi jollakin toisellakin? Pullo hyvää konjakkia, rasia pikkusikareita ja hyvää seuraa! Sen jälkeen voikin alkaa miettimään, mitä tekee sillä säästämällään lähes kolmella tuhannella eurolla vuodessa. Ja kaupan päälle pääsee eroon jatkuvasta kuivasta tupakkayskästä, pahanhajuisesta hengityksestä ja tunkkaisista vaatteista. Lisäksi saattaa välttyä tupakoitsijoita uhkaavalta keuhkosyövältä ja saada muutaman vuoden elinaikaa lisää. Ei huono!
Ja vaikka konjakki ei enää kuulukaan lempijuomieni listalle, drinkki silloin tällöin on kyllä paikallaan.