Arjen haasteita osa 1/***
Kukaan ei ole niin viisas kuin ihminen
Otsikon lause oli yksi isäni lempihokemista. Totta se lieneekin. Ihminen on viisas eläin. Ja osaa käyttää älykkyyttään. Niin hyvässä kuin pahassakin. Tänään se taas tuli todistettua.
Kun oikea käsi on kipsissä ja vuoden varastona toimineen huoneen lattia on välttämättä pestävä juuri tänään, jää jäljelle kaksi vaihtoehtoa.
Tai oikeastaan kolme, mutta sen kolmannen laiva lähtee juuri näillä hetkillä Helsingistä kohti Tallinnaa... Joten varteenotettavia vaihtoehtoja jää kaksi; pesu on suoritettava vasemmalla kädellä (luuttua apuna käyttäen) lattialla kontaten tai unohdettava koko asia.
Ensimmäinen vaihtoehto ei tule kyseeseen. Oikea polvi vihottelee, eikä salli lattialla konttaamista. Eikä vasemman käden koordinaatiokaan oikein toimi luututessa. (Taas yksi niistä töistä, johon vasurin ei ole tarvinnut koskaan osallistua.) Toinen vaihtoehto ei tule kuuloonkaan. Sunnuntaina on Äitienpäivä. Lapset tulevat yökylään. Lattia on pestävä.
Miksi en ole keksinyt tätä aikaisemmin? Luuttu lattialle, sukat pois ja tadaa! Lattian pesu käy kuin tanssi. Välillä mennään piiiitkiä liukuja edestakaisin koko jalan voimin, välillä käydään nurkissa ja seinän vieruksissa, missä varpaatkin pääsevät töihin. Lattia puhdistuu kuin huomaamatta.
Siinä luututessani taisin hetkeksi sukeltaa sadun ihmemaailmaan. Liitelin haaveissani kuin Lumikki konsanaan. Ja kun lopulta istahdin sängyn reunalle puhdasta lattiaa ihailemaan, totesin mielessäni, että apinakin olisi ehkä pystynyt ratkaisemaan pulmani.
Silti, isäni oli oikeassa. Kukaan ei ole niin viisas kuin ihminen...
Arjen haasteita osa 2/***
Siivotessa tulee nälkä. Kahvia laitellessa mieleen juolahtaa, että jääkaapissa on eilen paistettua ryynirieskaa. Ja seuraavaksi, että Herra Hoo sanoi aamulla lähtiessään keittäneensä kananmunia. Muistan rekisteröineeni sen unen läpi hyvää matkaa toivotellessani.
Jostain muistin syövereistä pulpahtaa vielä pintaan kuva pienestä sillipurkista. Kyllä vaan. Jääkaapissa on purkki silliä. Sellainen pieni, jossa muutama sillipala on sievästi ympyrän muodossa kauniissa pienessä purkissa. Sen kokoista purkkia ei kannata ostaa silloin, kun syödään naapurista saatuja uusia perunoita. Siitä sillimäärästä tulee vain paha mieli.Tänään se riittää mainiosti.
Kuppi kahvia, kananmunalla ja sillillä päällystettyä ryynirieskaa. Kuulostaa hyvältä. Mutta miten aukaiset pienen sillipurkin yhdellä kädellä ja vielä vasemmalla? Et mitenkään. En edes yritä. Laitan purkin sovinnolla takaisin jääkaappiin. Turha tuhlata voimavaroja mahdottomaan. Päivä päivältä ymmärrän paremmin huonokätisiä vanhuksia tai muuten vain käsistään heikkoja.
Jäljelle jää ryynirieska ja kananmuna. Kananmunan sentään onnistuu kuorimaan näillä käsillä, kun oikeassa kädessä kuitenkin peukkua lukuunottamatta kaikki sormet jotenkin liikkuvat, ajattelen. Kun saan kuoren napautettua rikki, muistan, että Herra Hoo sanoi munien EHKÄ jääneen hieman löysäksi. Taisi odottaa niin innolla reissuun pääsyä, ettei malttanut montaa minuuttia muniakaan keittää. Totta haastoi, ajattelen, kun keltuainen valahtaa sormieni välistä suoraan biojätteeseen.
Jäljelle jää ryynirieska ja vähän kananmunan kuoreen kiinnijäänyttä valkuaista. Laitan rieskan päälle sipaisun Oivariinia ja "ongin" lusikalla kuoresta sen, mitä siellä jäljellä on. Haasteellista on pidellä munanpuolikasta oikean käden etu- ja keskisormen välissä.
Kahvi on hyvää. Eilistä pannariakin on vielä pala jäljellä. Mansikkahillopurkin avaamisessa ei tule ongelmia. Se on tarpeeksi iso ja siitä on jo aikaisemmin otettu. Purkki vain oikeaan kainaloon ja naps, se napsahtaa auki. Laitan hilloa reilusti pannarin päälle. Olen sen ansainnut.
Hyvinhän tämä kahvihetki loppujen lopuksi sujui!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti